Ajankohtaista

syys 14

Hossan Värikalliosta todennettiin kymmeniä uusia kalliomaalauksia

Iisalmelainen lääkäri Pekka Honkakoski on soveltanut uudenlaista kuvankäsittelymenetelmää Hossan kalliomaalausten tulkintaan ja löytänyt Hossasta kymmeniä uusia maalauksia. Uudet dokumentaatiot ovat valmistuneet 2020. Maalaukset kertovat nyt enemmän itsestään.

Pohjoismaiden laajimmat sekä vanhimmat ihmisten tekemät piirrokset ovat 3500–7000 vuoden ikäisiä kalliomaalauksia Suomussalmen Hossan Värikalliolla, Laukaan Saraakalliolla ja Mikkelin Ristiinan Astuvansalmella.

Kalliomaalausten yleisimmät aiheet ovat ihminen, hirvi ja vene. Varsinaisia toimintakohtauksia tai kuvaavia kertomuksia ei ole aiemmin juurikaan löydetty, paitsi korkeintaan yksi Hossan Värikalliolla oleva pystysuora ylösnouseva kuvaketju.

Tässä uudessa dokumentaatiossa saatiin nykyaikaisilla keinoilla esille heikkoja ja silmille näkymättömiä kuvia.

Aiemmin Hossan Värikalliolta on löydetty enimmillään 83 piirrosta, nyt piirroksia tai niiden osia löytyi laskentatavasta riippuen 144–157 kappaletta. Tämä tarkoittaa uusia tulkintoja.

Kalliomaalauksista puuttuneita tarinanomaisia kokonaisuuksia löytyi kolmelta maalauspaikalta yhteensä vähän laskutavan mukaan peräti 10–16 kappaletta. Tämä mahdollistaa uudenlaisia ajatuksia.

Toimintakohtauksia tai kuvakokonaisuuksia Hossan Värikalliolla ovat; nousu ylös, veden alla ja päällä, tapahtumia auringon alla, kuvaus syntymästä, metsästys, kuvaus juoksusta ja shamaanin alueesta, vanhoissa saamelaisrummuissa olevaa hahmoa muistuttavat kaksoset ja neljän hirven tarina.

Kalliomaalauksista väitöskirjan tehnyt Antti Lahelma on esittänyt, että vanhojen saamelaisrumpujen kuvamaailmassa on voinut säilyä jotain kallionmaalausajan kulttuurin ajatusmaailmasta. Tämä uusi dokumentaatio tukee Lahelman ajatusta.

Laukaan Sarakalliolta löydettiin puolestaan vähän laskentatavan mukaan yli 130 piirrosta.

Kuvakokonaisuuksia ovat; eläin ja käden jäljet, tarina hirven ja ihmisen suhteesta, jonkin koskettaminen, ihmiset-jono-väkivalta-raskaus tai jotain muuta, sekä täysin uutena nyt löydetty pohjoismaiden vanhin dokumentoitu venetaistelua muistuttava kuvakokonaisuus.

Astuvansalmella mitattiin maalausten todennäköinen muinainen näköetäisyys. Se näyttää osuvan päällekkäin kallion parhaiten kaikua voimistavan alueen kanssa. Tämän lisäksi löydettiin entisten lisäksi yksi uusi ihmishahmo.

Nyt tehdyssä uudessa dokumentaatiossa kallioseiniä valaistiin niin sanotulla rikosteknisellä valaistuksella (Etelä-Afrikkalaisen Kevin Crausen CPED menetelmän C-osan avulla), mutta luonnon valon avulla.

Kuvat käsiteltiin arkeologien jo yli kymmenen vuotta käyttämällä DStretch ja uudemmalla androidDStretch ohjelmalla. Molemmat arkeologien käyttämät ohjelmat perustuvat ”decorrelation stretch” menetelmään, jonka NASA kehitti satelliittikuviensa käsittelyyn 1960-luvulla. Menetelmää on käytetty myöhemmin myös USA:n Mars vaeltajan kuvien tutkimisessa.

Menetelmä perustuu matemaattiseen Karhunen-Loève muunnokseen (Principal component analysis, Hotelling transformation). Näillä keinolla on mahdollista saada esille jopa paljaalla silmällä näkymättömiä kuvia. Näitä periaatteita käytetään myös nykyaikaisissa hahmontunnistusohjelmissa.

Nyt julkaistava dokumentaatio on sillä tavalla ainutlaatuinen, että Suomessa ei ole aikaisemmin yhdistetty CPED- ja DStretch menetelmiä näin laajaan dokumentaatioon.

Ongelmallisissa kuvissa käytettiin yhdysvaltalaisen astronomi Clyde Tombaughin vuonna 1930 Pluton löytämiseen käyttämää menetelmää, mutta käänteisenä.

Astronomisissa tähtitaivaan valokuvissa on kymmeniä tuhansia tähtiä. Kuvien vertaaminen tähti tähdeltä on mahdotonta. Tombaugh käytti kahta tähtitaivaasta eri aikavälein otettua valokuvaa. Niitä välkytettiin nopeasti vuorotellen hänen laitteensa näkökentässä. Tällöin kymmenet tuhannet kiintotähdet pysyivät kirkkaina pisteinä paikoillaan, ja vain yksi pieni piste niiden joukosta hyppi edestakaisin. Se oli Pluto, joka oli ehtinyt liikkua paikasta toiseen kuvien ottamisen väliaikana. Samalla periaatteella välkytettiin kahta kalliomaalauksesta samasta kohden, mutta eri tavalla värimuokattua kuvaa. Kaikki värit hyppivät tietokoneen näytöllä sekavasti – myös kalliomaalausten värit – mutta maalausten reunaviivat eivät hyppineet paikaltaan.

Joidenkin kuvien kohdalla meidän kulttuurimme tavoin ajattelevat nykyaikaiset aivot käännettiin tilapäisesti ”pois päältä” lasten käyttämällä piirrä viiva pisteestä pisteeseen menetelmällä.

Tutkittava kuva suurennettiin tietokoneen näytöllä niin suureksi, ettei mikään kuva hahmottunut meidän kulttuuriimme syntyneelle tulkitsijalle etukäteen. Piste pisteeltä seurattiin värialueen reunoja, kunnes päästiin alkupisteeseen. Vasta sen jälkeen kuvaa pienennettiin, ja katsottiin mitä on syntynyt.

Yhdistämällä erilaisia menetelmiä toisiinsa saatiin selville täysin uutta ja aikaisempaa varmempaa tietoa pohjoismaiden laajimmista ja vanhimmista kalliomaalauksista.

Erillisiä kuvia kallioseinämistä kertyi yhteensä yli 7000 kappaletta. Kuvien sisältämä tietomäärä on valtava. Videodokumenttien avulla kuvien tiedot saatiin tiivistettyä ja muutettua kaikille ymmärrettävään ja helposti katseltavaan muotoon.

Tärkeimmät uudet löydöt menevät nyt Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa arvioitaviksi. Dokumentaatiot avataan kuitenkin jo nyt kiinnostavuutensa vuoksi kaikille ammattilaisille ja amatööreille tutkittaviksi.

 

 

 

Jaa artikkeli:

Ajankohtaista

Suomussalmi